lauantai 2. helmikuuta 2013

Tavoittamaton kaunotar

*****

L'Heure Bleue


Sen tietää heti, kun kohtaa tuoksun, jota ilman ei voi elää. Tuoksun, joka on juuri täydellinen omalla tavallaan, omassa kategoriassaan. Klassikot ovat syystä klassikkoja.

Guerlainin mestariteos L'Heure Bleue on juuri tällainen: Unohtumaton ja ainutlaatuinen tuoksu, joka on hieman liian hienostunut, aavistuksen liian tasapainoinen ja ehdottomasti liian rauhallinen tällaisen tavallisen opiskelijatytön kannettavaksi. Ja kuitenkin tuoksun käyttäminen luo niin taianomaisen ja rauhallisen tunnelman, että siihen haluaisi pukeutua silloinkin, kun moderni ja makea tavaratalojen hedelmähöttö puhtoisella myskipohjalla sopii tilanteeseen paremmin.

L'Heure Bleue eli suomeksi sininen hetki on täsmälleen nimensä mukainen - eteerinen, tavoittamaton ja taianomainen. Se ei koskaan ole aivan vieressä, vaan näkyy metsänrajassa, taivaanrannassa ja puutarhan yllä. Se tuntuu samalla kestävän vain hetken, mutta jättää haaveilemaan koko loppuillaksi, kun pimeys on jo laskeutunut. Erotuksena luonnolliseen siniseen hetkeen L'Heure Bleue kuitenkin kestää aamusta iltaan ja vielä seuraavaan aamuunkin.

Minun harjaantumattomalle nenälleni on melko mahdotonta erotella tästä tuoksusta erilaisia nuotteja kovin syvällisesti, enkä koe sitä edes tarpeelliseksi. Tuoksu on ainutlaatuisuudessaan nuottien yläpuolella, ja jotain sellaista, jonka henkeä ei nuottiluettelolla pystytä kuvaamaan. Erityisen täydellinen L'Heure Bleue on siihen hetkeen, kun saunan jälkeen rentoutuu illalla lukien kirjaa, katsoen televisiota tai nauttien musiikista.

Samalla se on tuoksu, joka ei vain sovi hetkeen, vaan se tekee siitä läsnäolollaan aina hieman maagisemman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti